Luulisin, että yhden kerran. Ja se kerta oli Tommin kanssa. Ja surullista myöntää, mutta taidan yhä rakastaa. En usko, että se rakkaus loppuu ikinä kokonaan. Se vain muuttaa muotoaan, kutistuu tai ehkä jopa muuttuu suuremmaksi. Se laimenee ja elää tilanteiden mukana, mutta tuskin koskaan loppuu kokonaan. Vaikka Tommi on tehnyt minulle niin paljon pahaa, tuottanut niin paljon surua, rakkaus ei silti lopu. Uskon, että vielä vanhuksenakin muistan Tommin ja muistan sen, miten häntä rakastin. Kaikista niistä virheistä huolimatta rakastin aidosti.
Lauria en sano rakastavani. Hän on minulle tärkeä, häneen olen ihastunut, mutta en rakastunut. Vielä ainakaan. Toivon, että jonain päivänä voin sanoa Laurille "mä rakastan sua", mutta vielä ei ole sen aika. Olemme tunteneet niin vähän aikaa, eikä rakkaudella ole mikään kiire. Annan sen kehittyä ja kasvaa rauhassa.
Rakkaus on vaikeaa. Se satuttaa, mutta se myös antaa paljon. Mikään tunne maailmassa ei ole niin loistava, kuin tunne olla rakastettu.
Jakakaa toki omia ajatuksianne rakkaudesta. Montako kertaa te olette olleet rakastuneita? Onko rakkaus loppunut kokonaan? Miksi? Voiko ensirakkaus kestää ikuisesti? Kommenttikenttä on teidän!
Oon aika myöhässä tän asian kanssa mutta toivottavasti luet :D aloitin siis ihan vasta blogisi lukemisen (löysin googletuksen tuloksena) ja aloitin ensimmäisestä postauksestasi enkä siis tiedä mitä mieltä olet nykyään asiasta (tai joko se paljastus pelkästä tarinoimisesta on tullut ku täällä näyttää ihmiset niinkin ajattelevan) mutta haluan silti kertoa mielipiteeni rakkaudesta. Edellinen suhteeni alkoi kivikkoisesti enkä uskonutkaan siitä suhdetta kehittyvän. No semmoinen kehittyi ja luulin pystyväni puhumaan hänelle kaikesta ja että minulla on hyvä olla. Lopulta mulle tuli hirveä ahdistus ja aloin miettimään että misä täsä oikiasti mennään.. Tajusin että en voi sanoa tälle miehelle rakastavani häntä. Välitin kyllä mutten rakastanut. Minulla oli paha olla ja mietin vian olevan minussa, ehkä en osaa rakastaa. Lopulta lopetin suhteen itseni ja myös hänen vuoksi. Tämä oli kaukosuhde mutta en siltikään ikävöinyt häntä enää vaikka hän oli kaukana vaan viihdyin paremmin yksin kuin hänen kanssaan. Ajattelin tämänkin vian olevan minussa.. Muutama kuukautta tämän jälkeen erään huuruisen baari-illan jälkeen löysin itseni viestittelemässä erään miehen kanssa. Opiskelin eri paikkakunnalla ja tutustuin häneen siis baarissa kun olin kotipaikkakunnallani käymässä. Puhuimme paljon viestittelemällä ja lopulta menimme treffeille ja aloimme melkein heti seurustelemaan. Melko pian tämä mies sanoi rakastavansa minua, hämmennyin koska kukaan ei ollut koskaan sanonut minulle niin mutta tiesin tuntevani samoin. Ja tässä sitä ollaan, asutaan yhdessä ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän, vaikka se kliseeltä tuntuukin. Nopeassakin ajassa voi rakastaa jos ihminen on oikea.
VastaaPoistaLuen kyllä kaikki kommentit ja pyrin myös vastaamaan jokaiseen. Kommenttia voi siis jättää ihan kuinka vanhaan tekstiin tahansa, minulle tulee kyllä ilmoitus jokaisesta :)
PoistaMä tavallaan tunnistan itseni molemmista tapauksista. Kyllä mä sanon Tommiakin rakastaneeni, mutta se rakkaus oli jotenkin paljon vaikeampaa ja minusta tuntuu, että sen sai oikein pakottamalla pakottaa toisinaan. Laurin kanssa kaikki on paljon helpompaa ja nykyään voin sanoa rakastavani häntä. Se rakkaus vain tuli itsestään, ihan yllättäen, juuri kuten sullakin oli nykyisessä suhteessasi käynyt. Ainakin nyt mulla on sellainen tunne, että Lauri on se oikea.
Kiitos hirmuisesti kommentista, toivottavasti jaksat jäädä lukemaan blogia!