Ikuinen leikki, kukaan ei huomaa, olen niin hiljaa

Aamulla lähdin ostamaan maitoa kahvini sekaan lähikaupasta ja arvatkaa vain keneen törmäsin siinä maitohyllyllä. Tommiin, jep. 

"Mä tulin hakemaan maitoa mun aamukahviin..."

"Joo, mä kans!"

Ei vielä siinä vaiheessa juteltu enempää, mutta herra jäi odottamaan minua kaupan ulkopuolelle. 

"Mä halusin vaan ilmottaa, että me erottiin Sallan kanssa."

"Aijaa, taas. Miks?"

"Se pääs mun facebookkiin ja luki meidän keskustelut. Ei siellä mitään jännää ollu, mutta suuttu siitä, että oltiin ylipäätään puhuttu ja jätti mut."

En tiedä miksi, mutta olin iloinen. Kai se on väärin, mutta en minä voi tunteilleni mitään. En kuitenkaan näyttänyt niitä Tommille, vaan esitin olevani surullinen hänen puolestaan. Hän kuulemma yrittää saada Sallan vielä takaisin, mutta ei uskonut onnistuvansa siinä enää.

Mutta ei Tommikaan ollut aidosti iloinen minun ja tämän uuden tapauksen puolesta (pitäisi varmasti keksiä hänellekkin joku nimi blogia varten...) vaikka kovasti niin väittikin. Tunteita on minulla Tommia kohtaan, mutta myös hänellä minua kohtaan. Mutta tiedän, ettei tästä tule ikinä mitään. Molemmilla on toiset ja se siitä.

Tai en tiedä onko minulla toinen vai ei, treffeille tässä olen lähdössä ;)

Palataan asiaan taas myöhemmin!