Te kaikki varmasti pidätte minua täysin sairaana, mutta myönnän, että nautin tästä tilanteesta. Kyllä, tämä on ihan kamalaa, olisin mielummin välttänyt tämän koko tilanteen, mutta kun tässä kerran ollaan, niin miksi en voisi ottaa tästä kaikkea irti? Ei minulla ole enää mitään hävittävää. Menetin jo kaiken.
Nautin siitä, että voin hallita Tommia. Voisin pyytää häntä tekemään mitä vain ja hän tekisi. Tommi on minun pieni marionetti nukkeni. Ihan kostoksi kaikesta kärsimyksestäni muistutan Tommia tästä kokoajan. En silti ole niin ilkeä, että oikeasti alkaisin kiristää tai uhkailla häntä. Ainoat vaatimukseni ovat äärimmäinen rehellisyys ja se, että hän pitää lupauksensa. Muuta en tällä hetkellä vaadi.
Nautin siitä, että kaikki langat ovat käsissäni. Voisin lopettaa tämän milloin vain. Tommin ja Sallan suhteen, minun ja Tommin ystävyyden, ihan kaiken. Vain yksi puhelu ja se olisi siinä. En kuitenkaan halua. Välitän liikaa, olen menettänyt jo liikaa tämän takia ja muutenkin. En halua. Ainakaan vielä.
Tiedän, että minun piti kertoa ensi torstaina, mutta en tiedä kerronko. Yritän ajatella Sallaa. Ajattelen myös itseäni. Mainettani, tunteitani, kaikkea, tottakai. Kai jotenkin alitajuisesti ajattelen myös Tommia. Vaikka tavallaan vihaankin häntä, niin samalla myös rakastan häntä, turha sitä on kieltää.
Kun kaikki muut minut hylkäsivät, minulla oli Tommi. Kun kenellekkään muulle en mitään merkinnyt, minulla oli Tommi. Kun kukaan ei pitänyt minusta huolta, minulla oli Tommi. Tommi kai pelasti henkenikin kerran ja siitä olen hänelle ikuisesti velkaa. Hän on minua satuttanut enemmän kuin kukaan muu ikinä, mutta hän on myös minua rakastanut aidosti enemmän kuin kukaan muu ikinä.
Te varmasti ajattelette, että olen vain sinisilmäinen kakara, joka menee lankaan joka kerta ja voi olla että olenkin.
Ei tätä kukaan tule koskaan täysin ymmärtämään. Ei kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti