Sivut

torstai 9. kesäkuuta 2016

Äidit tulee kertoo susta varottavii satuja

Loppujen lopuksi on ollut melko mielenkiintoista seurata vierestä mun entisen kaveripiirin sekoiluja samalla, kun mä itse olen kasvanut äidiksi. En voi enää muuta sanoa, kuin että luojan kiitos mä en ole niissä kuvioissa mukana enää. Toki mä pidän yhteyttä muutamaan ihmiseen, mutten enää ole heidän kanssaan sekoilemassa kaupungilla öisin. Eikä heidän sekoilunsa herätä mussa enää mitään muuta, kuin häpeää heidän puolestaan. Enkä mä vieläkään käsitä, miten mä olen joskus ollut aivan samanlainen, enkä ole edes tajunnut sitä silloin itse.

Kaikki ihmettelee, että miks mä en halua nähdä vanhoja kavereita enää. Miks mä en vaan ota vauvaa mukaan ja mee jointtirinkiin, ei pienet savut mitään haittaa. Miks mä en jätä vauvaa hoitoon ja lähde radalle. Mielummin mä herään aamulla pirteänä, fressinä pienen rakkaan vierestä, kuin krapulaisena jonkun paskaisen yksiön lattialta. Voin sitten juoda aamukahvia omalla sohvalla ja lukea Facebookista, että kuka on joutunut putkaan tänä maanantaina. Maanantai, ammattilaisten päivä jne.

Musta tuntuu, että mä olen tullut vanhaksi. Olen liian vanha sekoilemaan tuollaisia teinijuttuja enää. Siinä vaan on se pointti, että mä olin koko porukan nuorin. Toiset ne ei kai kasva aikuiseksi koskaan.

"Onks kukaan nähny mun puhelinta ja toista kenkää, mä hävitin ne yöllä jonnekin?!?!?! Molemmat polvet auki ja musta silmä voi vittu mikä ilta xDDD"

3 kommenttia:

  1. Ei tota sun suhdesekoilua voi kyllä väittää yhtään aikuismaiseksi :/

    VastaaPoista
  2. Minusta tuo ei kuulosta nykyisin lainkaan suhdeSEKOILULTA! Kaikissa suhteissa on ongelmia välillä, mutta tärkeintä on se, että YLEENSÄ sujuu ihan ok. Ja olen käsittänyt, että sekä Adalla että Laurilla on halu olla yhdessä ja huolehtia pikkuisesta. Niin kuin mä arvelinkin, niin tuo lapsukainen saattoi "pelastaa" sut, Ada, koska muuten sä et ehkä koskaan olisi tajunnut, miten paskaa sun aiempi elämäsi oli! Nauti äitiydestä ja lapsestasi, vaikka hän välillä leikkisikin ruuan kanssa tai kiukuttelisi sulle; se vauva-aika on lopulta niin kovin, kovin lyhyt! <3 Niin, ja tästä postauksesta mulle tuli oikein hyvä mieli sun puolesta! :)

    "Vanhus"

    VastaaPoista
  3. "Vanhus" sen sanoi, ei tää oo mitään sekoilua enää. Lauri nyt on aina mikä on, mut meidän juttu on jo pitkään toiminut hyvin. Toisinaan hän lähtee ovet paukkuen (ja palaa tunnin päästä pyytäen anteeksi), kiukustuu ja huutaa (usein väsyneenä), mutta sitä se on useimmissa suhteissa. Toki hän on toisinaan vittumainen ja hölmö, mut niin olen mäkin. Niin kaikki välillä on.

    Hyvin meillä menee, mutta menköön :D

    Kiva "vanhus", kun vieläkin jaksat seurata mun juttuja! :)

    VastaaPoista