Hahaha, psykologille huomenna. Minä? Miks? En mä halua. Ei minussa oo mitään vikaa. Ihmisillä on suurempiakin ongelmia. Ne vaan nauraa mulle siellä.
Sunnuntain jälkeen mun ainoat ihmiskontaktit on olleet baarimikon kanssa ja pikainen puhelu Laurille. Mä olen ehtinyt käydä koulussakin jo siinä välissä, mut kukaan ei puhu mulle. Ei kukaan. Enkä mä puhu kenellekään. Ne vihaa mua kaikki. Alkaa vähän jo hajottaa päätä. Mä kestän vielä, mut kohta mä olen räjähdyspisteessä taas. Olen enemmän poissa kuin paikalla ja sen sellaista. Mut mä yritän nyt edes aluks leikkiä reipasta.
Mä ajattelin mennä tässä joku päivä käymään Laurin luona. Mulla on ihan hirvee ikävä. Mä en pärjää yksin täällä. Ainoa ongelma on, etten mä pääse sinne millään. Ja mun pitäis olla koulussa, mut sillä nyt ei oo mitään merkitystä. Kyllä mä itseni jollain sinne järjestän, tulen hulluksi muuten.
Mun pitäis nukkua nyt. Mua väsyttää. Mutta ei se uni sitten kuitenkaan loppujen lopuks tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti