Tänään kaikki on suoraan sanottuna helvetin hyvin. Olen mietiskellyt koko päivän, olen uponnut omiin ajatuksiini ja kerrankin ne ajatukset ovat positiivisia. Minulla ei ole oikeastaan yhtään stressiä, mikään ei ole huonosti juuri nyt. Hyvä päivä. Tosi hyvä. Alla joitakin tämän päivän sekalaisia mietintöjä!
Vaikka parisuhde onkin sataprosenttista luottamista toiseen, asioiden jakamista ja sitä, että ei valehdella mistään, niin kyllä niitä salaisuuksiakin pitää olla. Vaikka me olemmekin me, niin omaa itseään ei saa kadottaa. Sen minän täytyy olla siellä jossakin ja sillä minällä on myös salaisuuksia, joita ei jaeta edes omalle kumppanille. Ainakin meidän suhteessamme on näin ja mitä nyt olen ymmärtänyt, niin eiköhän jokaisessa terveessä parisuhteessa ole.
Suurimman osan ajasta olemme me, Ada ja Lauri. Välillä molemmat kuitenkin tarvitsevat sen hetken itsensä kanssa, sen oman ajan, jolloin saa tehdä mitä huvittaa. Pelkäsin aluksi, että olemme Laurin kanssa ihan eri linjoilla näissä asioissa, mutta vannon, että hän allekirjoittaisi täysin jokaisen ajatuksen tästä tekstistä.
Laurilla se oma aika on sitä, kun hän kiillottaa auton vanteita, pelaa änäriä kavereidensa kanssa tai makaa sohvalla kuulokkeet korvilla. Toisinaan se oma aika on alkoholia, huumeita tai jotain muuta, mistä en niin hirveästi pidä. Tiedän kuitenkin, että minulla ei ole mitään sanottavaa siihen. Se on hänen aikaansa, silloin hän on hän ja tekee omat päätöksensä itse. Minä en ole äiti, joka roikkuu hihassa ja saarnaa terveyshaitoista, ei se ole minun tehtäväni. Tiedän, että ne omat hetket pitävät tämän suhteen kasassa ja annan ne hänelle. Olen myös päättänyt, että näistä Laurin omista jutuista en utele. Jos hän itse ottaa asian puheeksi, saatan esittää jatkokysymyksiä, mutta muuten en tunge nokkaani hänen asioihinsa. En minäkään tahdo, että hän vaatii minuuttiaikataulua minun menemisistäni.
Tänään mietin, että mitkä ovat niitä minun omia hetkiäni, mitä minä teen? Minulla on ihan selkeä kuva siitä, kuinka Lauri rentoutuu ja pitää hauskaa, nollaa päätään. Tunnenko tosiaan hänet paremmin kuin itseni? Mitä minä teen? Hetken päässäni pyöri pelkkää tyhjää, ei minulla ole mitään omia juttuja. Siitäkö kaikki ongelmat johtuvat?
Sitten kuitenkin keksin. Minun juttuni on blogi. Tässä istuessani tietokoneella olen minä. Tämä on minun salaisuuteni, tästä en puhu Laurin kanssa, eikä hän utele minulta mitään. Ja Tommi. Tommikin on minun vapaa-ajan juttuni. Tommin kanssa puhun silloin, kun olen yksin. Tommi on toinen salaisuuteni, toinen asia, josta en puhu Laurille.
Tiedän, että Laurilla on niitä samanlaisia juttuja ja juuri hyvä niin. Ennen otin hirveitä paineita siitä, etten kertonut Laurille jokaisesta puhelustani Tommin kanssa, tai etten kertonut kirjoittavani hänestä nettiin. Nykyään kuitenkin ymmärrän, että nämä ovat minun salaisuuksiani, jotka pitävät pääni ja suhteemme kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti