Sivut

maanantai 27. tammikuuta 2014

Mustaa vihreel siin luki "mitä vittuu?"

"Ihminen tappaa ihmisiä ja eläimiä, jos se tappaa itsensä ni sitä ei ymmärretä."

Väsynyt tähän jatkuvaan paskaan. Kaikki on hyvin ja samalla ihan päin vittua.


"Miks et sä Ada tee ikinä mitää mitä pyydetään?"
"Sä oot Ada rakas ihan saatanan laiska."
"Voisitsä ees yhden kerran tehdä jotain etkä vaan nukkua?"

"Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta, laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa."


Kahdeltatoista mä tajusin, että katos perkele tänäänhän on maanantai. Katos perkele mun piti olla ysiltä koulussa. No oho.


Oli Lauri sentään täällä. Nukkui koko yön ja minä en. Ei sekään kai tajunnut, että mun olis kouluunki pitäny mennä. Teki mulle aamupalaa ja lähti kotiin.


Nyt kello on kai jotain kolme, en mä tiedä kun kaikki kellot näyttää ihan eri aikaa. 


Huomenna mä lähden vittuun täältä, hetkeks ees. Meen postittamaan ne teidän kirjeet ja sellasta. Meen juomaan kahvia johonki muualle kun aina vaan siihen Teboilille. En mä kyllä oikeestaan edes tiedä mihin mä oon menossa. Helsinkiin varmaan. On mulla ehkä kakskymppiä, enköhän mä sillä just pääse.


En mä kyllä tiedä millä rahalla mä oon vuokran maksamassa, mut ei se kakskymppinen muuta sitä asiaa suuntaan tai toiseen. 


"Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista samanlaista, en erota perjantaita maanantaista."


Niin siis nyt on tosiaan maanantai. Keskiviikkona taitaa olla Sallan ja Tommin vuosipäivä, no voihan helvetti. 


Ei sais kiroilla, kukaan ei jaksa lukee kirosanoja.


Vittu, mä lähden Teboilille kahville. Kivat maanantait!



6 kommenttia:

  1. Hei! Olen seurannut blogiasi nyt jonkin aikaa, ollut surullinen ja iloinen puolestasi,mutta en ole koskaan kommentoinut mihinkään (muut kommentoijat ovat yleensä puhuneet puolestani). Olin sinun ikäisenäsi hyvin masentunut ja tunnistan nuo tunteet, joita sinulla on. Koko teini-ikäni kuvittelin etten koskaan tule pärjäämään tässä elämässä, pelkäsin tulevaa ja luulin että minussa on vain jotain niin pielessä etten ansaitse olla onnellinen. Halusin vain lakata olemasta. Minullakaan ei ollut juuri ystäviä ja olin sen vuoksi surullinen ja häpeissäni. Haluan kertoa sinulle tämän siksi, että jaksaisit uskoa muutokseen. Niistä ajoista on nyt kulunut viitisen vuotta ja olen hyvin onnellinen että saan elää. Se mitä luulin mahdottomaksi tapahtui kuitenkin. En osaa neuvoa sinua sen kummemmin kuin että silloin kun kaikki tuntuu mustalta eikä tunnelin päässä näy valoa, muista että se on kuitenkin vain se hetki. Elämällä on meille niin paljon tarjottavaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiva että edes nyt kommentoit! :)
      Olen monesti harmitellut sitä, ettei bloggerissa ole jokaisen kommentin kohdalla like ja dislike -nappeja, koska silloin juurikin tuo sanomasi, että muut kommentoijat ovat jo puhuneet puolestasi, tulisi paremmin esille. Kiva kuitenkin kun nyt edes kirjoitit.

      Olet kyllä varmasti oikeassa sanojesi kanssa, minulta meinaa aika usein vain unohtua, että kyllä siellä tunnelin päässä on sitä valoa. Ihana kommentti, kiitos paljon <3

      Poista
  2. yritä nousta myös tuolta itsesäälin syövereistä ihan itsesi takia :( mä tiedän et tää on ehkä semmonen juttu mitä masentuneelle ei auta sanoa mut koita vähän herätä xx

    VastaaPoista
  3. https://www.facebook.com/adaelli?fref=ts

    Ooks sä toi??

    VastaaPoista