She says, "Yeah, he's still coming, just a little bit late"

Tänään olisi aika puhua ystävistä. Tai minun tapauksessani lähinnä niiden olemattomuudesta. Keksin aiheen Moonan kommentista, jossa hän pohti, että miksi minulla ei ole ystäviä.

Olen monesti sanonut, että olen vaikea tapaus. Olen liian vaikea useimmille ihmisille, eivätkä he vain yksinkertaisesti kestä minua. Se johtuu kai siitä, että minulla on periaatteita, joita noudatan itse ja joista minun on vaikeaa luopua. Loistavana esimerkkinä tästä toimii se, että jos olen luvannut tehdä jotain, minä myös teen sen. Olen täsmällinen asioiden suhteen, teen aikatauluja ja muistiinpanoja, puhelimeni on täynnä muistutuksia jutuista, jotka täytyy hoitaa. Ne eivät ole edes mitään suuria juttuja, vaan jotain pieniä hommia, jotka olen luvannut itselleni tai muille tekeväni. Minulle on myös tärkeää tehdä ne jutut ajoissa ja niin hyvin kuin osaan.

Minun on vaikeaa sietää ihmisiä, jotka ovat täysin minun vastakohtiani. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että ensin luvataan tehdä jotain, sitten huomaan itse, ettei sitä asiaa ole hoidettu eikä siihen ole edes mitään järkevää syytä. Ärsyyntymistäni kasvattaa entisestään se, että keksitään jokin tekosyy, miksi se asia ei ole tehtynä, kun sen pitäisi olla. 

Vihaan sitä, että kun sovitaan tapaavamme kahvilalla kello kaksi ja olen itse paikalla viisitoista vaille, puhelimeni soi viittä vaille kaksi ja tapaaminen peruuntuu. Tässä vaiheessa asia on vielä ok, siirrän jutun toiselle päivälle ja ajattelen tapaavamme silloin. Saavun paikalle kahdeksi, kuten on sovittu, tilaan kahvini, juon sen ja se loppuu. Kello on puoli kolme ja seuralaiseni saapuu. Minä olen juonut kahvini loppuun jo aikoja sitten ja nyt vain istun ja katson kun hän juo. 

Tämä tapaus nyt oli vain yksi keksimäni esimerkki. Minun täytyisi kai oppia sietämään tämän kaltaisia tapauksia, eikä aina suuttua. Mielestäni viimeeksikin yritin kuitenkin vain asiallisesti huomauttaa ongelmasta, enkä halunnut aiheuttaa sen suurempia vaikeuksia. Vika tuntuu kuitenkin aina olevan minussa, joka "tekee ongelman joka asiasta". Ja tällaisia pikkuriitoja kun on viikoittain, ei sitä kukaan jaksa kovinkaan kauaa ja niin ne ystävyyssuhteet kariutuvat. 

En mielestäni vaadi liikoja, kun haluan, että lupauksista pidetään kiinni tai ainakin ilmoitetaan ajoissa juttujen peruuntumisesta. Ei kenelläkään muulla ole tällaista ongelmaa, mutta minulla on, joten olen päätellyt vian olevan minussa itsessäni, eikä kenessäkään muussa. En silti voi mitään sille, että minusta tuntuu pahalta ja mielestäni minulla on oikeus sanoa siitä. Enpä oikeastaan osaa kertoa tästä muuta, kysykää toki jos tulee mieleen!