Joulu oli ja meni ja täytyy kyllä myöntää, että oli rankkaa. Oli rankkaa minulle, mutta etenkin pikkuveljelleni. Äidistä ei ole kuulunut mitään ties kuinka pitkään aikaan ja joulu noudatti totaalisen eri kaavaan kuin yleensä. Ihan hyvä joulu, en minä sitä sano, mutta erilainen silti. Varsinkin noin pienelle tuollainen muutos on ihan epäreilu. Mutta hän pärjää, hän pärjää ihan hyvin, siitä pidän huolen.
Tänään vietin joulua Laurin kanssa, annoimme lahjat ja söimme pikaruokaa. Täydellisen epätäydellistä. Juttelimme syvällisyyksiä ja itkinkin vähän. Mikään ei ole hyvin, mutta silti pieni osa minusta on onnellinen. Ja se on uusi tunne. Ihan uusi.
Ymmärsin vasta hetki sitten, että minun ei tosiaan tarvitse mennä kouluun vielä viikkoon, eli minun ei myöskään tarvitse nähdä Sallaa. Se vain lisää onneani entisestään. Kyllä tämä tästä. Kirjoitin teille erään tekstin menneisyydestä, nykyhetkestä ja kaikesta. Paljastin myös asioita, joita ette vielä tiedä. Sen julkaisen kuitenkin kai huomenna. Palataan siis sen merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti