Moikka taas! Kirjoitin kirjeen Tommille, taas kerran. En siis lähettänyt sitä, mutta omia pohdintojani vain kirjoitin kirjeen muotoon. En vain voi mitään sille, että hän pyörii ajatuksissani, lähinnä negatiivisessa mielessä, mutta silti. Kaikki jäi taas kesken. Minulle soitetaan ja huudetaan, täysi fiasko ja yhtäkkiä puhelin hiljenee, enkä kuule enää kenestäkään mitään. Ei se ole reilua! Myös minä olen osallinen tähän asiaan, myös minulla on oikeus tietää mitä tapahtuu.
Toisaalta olen myös ihan iloinen siitä, ettei hän soittanut. En halua olla osa sitä kaaosta enää. En halua sotkea itseäni heidän asioihinsa, koska siitä seuraa pelkästään ongelmia. Äh, en tiedä. Vaikeaa. Annan asioiden mennä omalla painollaan, en ota yhteyttä, mutta vastaan jos hän soittaa. Jokatapauksessa, tässä se kirje, jonka kirjoitin.
"Sä olet taitava. Niin, niin taitava puhumaan. Sun valhees meni läpi taas. Sä sait kaikki ihmiset käännettyä mua vastaan ja sait ne sun puolelles. Hienoa, ihan loistavaa. Kai sä tajuat, että sä ajattelet vain itseäs? Sä olet pelkkä itsekäs paska, etkä ajattele muiden tunteita ollenkaan. Sä et tajua, että Salla kärsii, sä et tajua, että mä kärsin. Ja ehkä siellä syvällä sisimmässäs sä kärsit myös itse, ainakin mä toivon niin.
Mä toivon, että jonain päivänä sä pystyt vielä katsomaan siihen peiliin ja ymmärrät, millainen sä olet todella. Mä toivon, että sä otat ne vaaleanpunaiset lasit pois päästäs ja katsot maailmaa sellaisena kuin se on. Mut se päivä tuskin tulee. Sä et vaan pysty siihen. Se totuus olis liian rankka sulle. Ja sitä totuutta mä elän kokoajan.
Sä et ikinä kykene ymmärtämään, kuinka paljon pahaa sä olet tässä maailmassa aiheuttanu. Sä olet tuhonnut kuukausia mun elämästä. Kuukausia Sallan elämästä. Ja varmasti vuosia omastas. Sä ällötät mua.
Joten tiivistettynä tää kaikki: Onnea kihlauksesta, rakas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti