Sata sanaa rakkaudesta

"Sä valehtelit, ei niitä oo sata!"

No joo, joka tapauksessa. Löysin blogini luonnoksista jonkin vanhan, vanhan tekstin, joka on jostain syystä jäänyt julkaisematta. Tämä lienee ajalta, jolloin en vielä tuntenut Lauria, vaan leikin Tommin kanssa. Tai eihän se silloin edes ollut leikkiä, ei ainakaan minulle. Muistelin kirjoittaneeni tätä joku yö riidan jälkeen, mutta en näköjään ikinä painanut 'julkaise' -nappia. Tässä tämä nyt kuitenkin olisi. Valtava muistojen virta tulvi mieleeni, enkä voinut välttyä kyyneleiltä. Kun vain olisin silloin tiennyt, miten asiat menevät oikeasti. Kun olisin ymmärtänyt, että pahin pelkoni käy toteen.

"Usein mä mietin, että onko tää kaikki sen arvoista. Kannattaako mun taistella sun takia? Kannattaako mun valehdella muille ja kuunnella sun valheita? Kannattaako mun odottaa vielä yksi tunti, päivä, viikko? Mitä jos mä teen sen turhaan? Mitä jos sä hylkäät mut ja valitset kuitenkin Sallan? Mitä jos joku päivä sä oletkin vaihtanut puhelinnumeros ja lukot oviin? Perustanut perheen Sallan kanssa ja työntänyt mut sivuun elämästäs?

Mut sit mä mietin kaikkia niitä asioita, mitä mä oon sun kanssa kokenu. Kaikkia niitä vastoinkäymisiä ja kaikkia uhrauksia, jotka sä oot mun puolesta tehnyt. Ja silloin mä ymmärrän, että kyllä mun kannattaa kestää se kaikki. Sä lupasit, että ens talvena me ollaan me. Sinne on niin pitkä aika. Välissä on niin kauhean pitkä kesä, kylmä ja pimeä syksy ja sit se talvi vasta tulee. Mut mitä jos se ei tulekaan? Mitä jos se kaikki on vain harhaa? Yks suuri valhe, pelkkä mahdottomuus? 

Mitä me sit tehdään? Mitä mä teen? Tää kaikki on sun käsissä, rakas. Sun täytyy pitää sun lupaukses, sun täytyy tehdä kaikkes sen eteen, että vielä joku päivä me ollaan me. Vain me kaksi, minä ja sinä. Ei ketään muita. Me."

Se talvi on nyt. Se talvi, jonka Tommi minulle lupasi. Ja se talvi tuli, kaikesta huolimatta. Muttei yhtään sellaisena, kuin sen piti. Ja nyt ymmärrän, että ehkä minun on parempi näin. Tässä on ihan hyvä, ei se olisi toiminut kuitenkaan.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, en vaihtaisi Lauria pois mistään hinnasta. En haluaisi Tommia hänen tilalleen, enkä ketään muutakaan. Mutta kyllä se sattuu ymmärtää, että kaikki ne lupaukset ja suunnitelmat olivat vain harhaa. Pelkkää valhetta, niin kuin kaikki muukin Tommissa.