I thought of texting you
at 2:43 in the morning,
to see if you were awake,
but I knew the answer was yes;
and I couldn't decide which I was more afraid of;
that you would reply
or that you wouldn't
-K.R.K.
Mä ikävöin sua, rakas. Vaikka mulla on kaikki hyvin, mä ikävöin sua. Yksin yöllä kotona mä ikävöin sua. Tulee joulu, tulee uusivuosi ja mä ikävöin. Mä katson valokuvia ja muistelen. Muistan ne pienet yksityiskohdat. Ne virheet, jotka tekee susta sut. Mä selaan netistä tekstejä ja tunnistan sut niistä jokaisesta. Mä kuuntelen musiikkia ja löydän sut lauluista. "And you let her go". Mun täytyy päästää irti. Vai täytyykö? Onks mun pakko? Tää elämä on tässä nyt. Tää elämä ei ole enää koskaan tän jälkeen. Virheet täytyy korjata nyt, kohta saattaa olla jo liian myöhäistä. Mä en halua unohtaa, mä en halua antaa olla. Sä olit mun paras ystävä, "ikuisesti", mä sanoin. Mihin katosi se ikuisuus? Mihin se katosi, rakas? Miten mä saan sen takaisin? Kerro mulle, rakas. Kerro, jos sä tiedät.
Kenestä tuo teksti kertoo? Kaunista
VastaaPoistaEräästä ystävästä, joka ei ole ystävä enää. Kiitos <3
VastaaPoistaTommistako taas haaveilet?
VastaaPoistaEi, tämä teksti liittyy muihin ihmisiin :)
VastaaPoistaMillä tavalla sä olet muuten ollut "liian vaikea"? Koska luulen, että nyt puhut siitä sun ystävästä, jonka kanssa sulla on ollut, hm, on-offia tässä, nyt ja aiemmin. Olet joskus puhunut siitä, että haluaisit ystävän, joka vastaa puhelimeen aina, kun tarvitset häntä... ja olet valitellut myös, että aina yhteyttä otat sinä. Mä olen ihminen, jolla on valtavasti ystäviä - ja en edes tiedä, kuka on milloinkin ollut yheyksissä, kenen "vuoro" on milloinkin - mitä väliä? Pääasia että yhteyksissä ollaan! Mulla on ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin, vuosi näkemättä on jo ihan normi. Parhaimpia ja läheisimpiäkään en aina ehdi nähdä kuin korkeintaan kerran kuussa. Ja, en oleta, että ystäväni ovat aina puhelimen päässä, tai että soittavat edes "heti" takaisin, jos minä olen soittanut - hyväksyn sen, että heillä on ns. elämä. Kuitenkin tiedän, että jos olisi jokin todellinen hätä - enkä tarkoita tällä mitään ahdistusta, en edes riitaa poikaystävän kanssa, vaan kuolemantapauksia tai sairastumisia tai eroa tai väkivaltaa tai kämpän menettämistä.. siis jotain oikeasti dramaattista ja kamalaa... niin tiedän, että ystäväni ottaisivat kopin, ja ovat ottaneetkin, ja minä olen ottanut heistä - ... mutta sellaisia laulujen täydellisiä symbiooseja, miten joku vain aina on sua varten, ei aikuisten välillä voi vaatia. Alaäikäinen lapsi voi vaatia sellaista hoitoa vanhemmaltaan, mutta aikuisena pitää oppia tukemaan ja lohduttaamaan myös itse itseään.
VastaaPoistaEn siis tosiaan tiedä, mikä välillänne meni ristiin, ja nämä pohdinnat nousi tosiaan joistain asioista, mitä olet sanonut. En sitten tiedä, tarkoititko niitä kuinka tosissasi. Ja ymmärrän kylmsen olon, et olispa joku joka rakastaisi ehdoitta. Sun vain täytyy olla se ihminen ITSE, koska kukaan muu ei sust ayhtä hyvää huolta voi pitää. Toivon silti sydämestäni, että sinäkin saat vielä ison joukon ystäviä. -Moona
Kiitos Moona kommentistasi, avaan tätä asiaa hieman enemmän teille illalla. Kirjoitan aiheesta ihan erillisen postauksen, koska kommenttisi herätti sen verran ajatuksia :)
VastaaPoista