Tunnollinen oppilas sairastaa lomalla, niinhän sitä sanotaan. No, viikonloppu tuli ja minä olen sairaana. Tänään oli tarkoitus nähdä Lauria, mutta peruin sen, koska en halua tartuttaa häntä. Olisin kyllä ihan hyvin jaksanut mennä, olen vain vähän kuumeessa, mutten halua, että kuume tarttuu häneen.
Juttelimme yöllä pitkään Skypessä ja kaikki on hyvin. Aiemmin meillä oli kokoajan kaikki ok, ei hyvin, eikä huonosti. Mikään ei tuntunut miltään, aika vain soljui eteenpäin. Nykyään asia ei kuitenkaan ole enää niin ja olen onnellinen siitä.
Pelastin muuten Tommin parisuhteen tänään. Kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa, kun muodostui yhtälö minä + isä + Tommi + Salla + ruokakauppa. Lähimme isäni kanssa käymään suuremmille ostoksille markettiin ja Tommi ja Salla sattuivat olemaan siellä myös. Taas. Aina he ovat kaupassa, kun minäkin olen. Salla tosiaan luulee, että Tommi ei tunne isääni, eikä hänen minkään järjen mukaan pitäisikään tuntea. Tommi ja isäni kuitenkin tulevat ihan hyvin juttuun, kun joskus muutaman kerran olemme vanhempieni luona Tommin kanssa käyneet. Isä on joskus vaihtanut Tommin autoon renkaat ja sellaista pientä, joten hän toki halusi mennä moikkaamaan Tommia nähtyään hänet kaupassa. Ja siitäkös se olisi fiasko syntynyt, kun isäni ryntää juttelemaan Tommille ja Salla on myös paikalla.
No, onnistuin kuitenkin välttämään tämän kohtaamisen ja sain isäni ajatukset muualle. Tommikin katsoi minua melko huojentuneen näköisenä, kun tajusi, mitä olisi voinut tapahtua. Tommilla ja Sallalla on ilmeisesti parisuhdeviikonloppu menossa, kun he taas olivat yhdessä liikkeellä.
Tiedän jo nyt, että tulemme jäämään kiinni menneisyydessä tapahtuneista jutuista ennemmin tai myöhemmin. Olemme tähän asti aina selvinneet säikähdyksellä, mutta ei tämä tuuri jatku ikuisesti. Minä ymmärrän sen, mutta Tommi ei. Aivan sama, ei ole minun ongelmani. Olisin toki voinut jättää Tommin pelastamattakin, mutta ajattelin päästää kaikki helpommalla ja välttää katastrofin.
Tällaista tämä on. Yksi virhe menneisyydessä voi muuttaa kaiken. Se vaikuttaa ihan jokaiseen hetkeen elämässäni. Jokaiseen valintaan, jonka teen. Jokaiseen arkiseenkin askareeseen. Vaikka se kuulostaa naurettavalta, niin se vain menee. En voi edes käydä kaupassa kärsimättä aiemmin tekemistäni vääristä valinnoista. Ja kai olen ansainnut sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti