Väsymys ottaa vallan taas. Tommi lyö luuria korvaani jo toista päivää peräkkäin. Tämä taitaa sittenkin päättyä juuri niin, kuin en olisi halunnut. Pyörimme samaa kehää uudelleen ja uudelleen. Eroamme riidoissa ja palaamme "ystäviksi" muutaman kuukauden sisällä.
Hänen kanssaan ei voi puhua. Hänen kanssaan ei voi selvittää asioita, hän ei pysty ottamaan vastuuta mistään. Hän ei ymmärrä. Vaikka kuinka yritän selittää, hän näkee asiat vain omalta kannaltaan. Ja se kanta on väärä. Hän katsoo maailmaa lasien läpi ja ne lasit vääristävät koko kuvan. Sisimmässään hän tietää, että hänen täytyy joku päivä ottaa ne lasit pois päästään ja katsoa suoraan aurinkoon. Vaikka se saattaa sokaista, se riski on otettava ennemmin tai myöhemmin.
Minä olen tuijottanut aurinkoon jo pitkään ja se sokaisi minut. Olen vasta nyt toipumassa siitä, olen saamassa elämästä kiinni. Jostain syystä silti katson aina uudelleen sinne aurinkoon ja sokaistun hetkeksi. Lauri kuitenkin on onnistunut luomaan jonkinlaisen varjon, jossa minun on hyvä olla. Jossa näen asiat aivan erikannalta, juuri sellaisina kuin ne ovat. Tommin pitäisi nyt löytää se oma paikkansa, jossa hänen on hyvä olla. Se oma rauhallinen varjo paikkansa ja joku ihminen, joka on siellä hänen kanssaan. Ja se joku en ole minä.
Hänen täytyy kohdata nämä asiat nyt ja minä laitan hänet kohtaamaan ne. Minä tapaan hänet, vaikka väkisin. Minä puhun, huudan ja kuiskaan korvaan. Minä laitan hänet itkemään. Muuten emme pääse tästä yli emmekä ympäri. Olemme kokeilleet jo kaikki muut keinot. "Se ei ole sinun tehtäväsi", kaikki kertovat minulle. Ei olekaan, mutta teen sen Tommin tähden. Ja myös itseni. Haluan saada hänet irti minusta, mutta en tee sitä hänelle, niin kuin hän teki minulle. En päästä häntä putoamaan, vaan annan hänelle mahdollisuuden nousta siivilleen ja lentää.
Sen jälkeen olen itsekin vapaa. Olen vapaa onnistumaan Laurin kanssa ja löytämään itseni tämän kaaoksen keskeltä taas.
oot tosi hyvä kirjottaja, ja tähän tekstiin pääsee sisään tosi hyvin kun on tarpeeks hyvä lukija ! :) rankoista asioista osaat puhua hienosti ja kaunistelematta. Blogis parantuu vaan päivä päivältä :)! tsempit sinne <3 toivotaan että tommilla ois sen verran selkärankaa että ottais vastuun teoistaan!!!!
VastaaPoistaEn voi käsittää tommia ja sen käytöstä. Vinkuu sulle että haluan olla sun ystävä anna anteeks yms. Sit ei vastaa puhelimee eikä pidä lupauksia.
VastaaPoistaxxxx: Kiitos paljon kommentistasi, se piristi sateista iltaani :) Olen ottanut blogissa tavoitteeksi sen, etten luo minkäänlaista kaunisteltua ja vaaleanpunaista kuvaa elämästäni, vaan kerron kaiken juuri niin kuin se on. En toki myöskään halua ylidramatisoida asioita, vaan kerron ne niin kuin ne minusta ovat.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja toivotaan <3
Anonyymi: Minäkään en ymmärrä, en tosiaan. Hän ei taida itsekään tietää mitä haluaa...