Kerro miltä se tuntuu, kun päästää irti

Tässä siis se aiemmin lupaamani postaus, jota olen kirjoittanut jo pitkään. Lauri jatkoikin iltaa kavereidensa seurassa, ja ajattelin antaa heidän viettää aikaa nyt keskenään, joten täällä ollaan taas. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja mahdollisesti kommentoidakin. Olisi kiva kuulla muiden "toisen" mielipiteitä, samastuitteko, vai ovatko tunteeni täysin erilaisia kuin muilla? Entäs te muut, jotka ette ole kokeneet elämää toisen naisen roolissa, antoiko tämä vastauksia kysymykseen miksi? Mitä ajatuksia teillä ylipäätään heräsi?

             ---------------------------------------------------------------------------------------

Tykkään todella paljon kirjoittaa hieman syvällisempiä ja pohdiskelevia tekstejä, mutta minulla on usein aiheet hukassa. Ei tule mieleen mitään tai sitten ajatus on yksinkertaisesti niin sekava, etten osaa muotoilla sitä järkevästi, enkä keksi mitään näkökulmia siihen. Luonnoksissa on tälläkin hetkellä monta tekstiä, joissa on jokin aihe, mutta en vain millään saa ajatuksia järkevään järjestykseen, eikä tekstissä tunnu olevan päätä eikä häntää.

Mielessäni on jo pitkään pyörinyt jonkinlainen ajatus, että haluaisin kirjoittaa jotain siitä, millaista oli olla toinen nainen. Mitä ajatuksia se herättää minussa näin jälkikäteen, mitä minulla jäi päällimmäisenä mieleen. Mitä haluaisin kertoa siitä muille, joten täältä tulee kaikki, mitä mieleeni tuli.

Ennen kuin löysin itseni siitä tilanteesta, että olin toinen nainen, en voinut ymmärtää, että miksi kukaan suostuu siihen. Se vain oli jotain, mikä ei käynyt järkeen. Miksi olla "varalla", kun voisi olla myös ykkönen? Uskon, että sitä on mahdotonta ymmärtää, ennen kuin itse on toisen naisen roolissa, mutta olen aina yrittänyt tehdä parhaani saadakseni teidät tajuamaan edes osan siitä. Jo aloittaessani blogin, en halunnut luoda mitään kiiltokuvamaista, täydellistä kuvaa elämästäni, vaan kertoa kaiken, sellaisenaan kuin se on. Mitä minä hyötyisin siitä, että jättäisin jotain huonoja asioita kertomatta? Tai hyviä? Joo, pelkään välillä teidän tuomitsevan minut täysin, mutta mitä väliä sillä loppujen lopuksi on? Eivät ne ilkeät kommentit hyvältä tunnu, mutta yllättävän vähän olen niitä kuitenkin saanut. Kannustavat, sekä usein myös hyvin perustellut negatiiviset kommentit tuntuvat todella hyviltä.

Yritän aina keskittyä jokaiseen kommenttiin ja sähköpostiin huolella ja yritän kuvitella itseni sen kirjoittajan asemaan. Miksi hän on juuri sitä mieltä, kuin on? Onko hän oikeassa, vai voinko jotenkin perustella hänen kantansa olevan väärä? Pidän hyvin perusteltuja mielipiteitä parhaimpina, joten yritän tehdä omistani myös sellaisia.

Mutta joo, mennään asiaan. Ehdin siis elää toisena naisena noin puoli vuotta, kuulostaa ehkä lyhyeltä, mutta näin jälkikäteen tuntuu, kuin se olisi jatkunut todella pitkään. Nyt suhteen loputtua olen usein miettinyt, että miksi annoin sen jatkua niinkin kauan. Miksi en vain päästänyt irti, ollut pelkkä ystävä? Miksi ylipäätään ikinä lähdin mukaan siihen? Olen tullut siihen lopputulokseen, että olin yksinäinen. Kaipasin läheisyyttä ja rakkautta. Kaipasin jonkun, joka hyväksyy minut tällaisena, jonkun, joka ymmärtää minua. Ja Tommi osui kohdalleni juuri silloin. En ajatellut seuraamuksia, en ajatellut mahdollisia haitta puolia, syöksyin vain mukaan täysillä. Tein kaikkeni sen eteen, että saisin edes hitusen sitä huomiota ja rakkautta, mitä kaipasin niin kipeästi.

Tunteet suhteen aikana vaihtelivat laidasta laitaan. Hetkittäin tunsin itseni huoraksi, ällötin itseäni ihan äärettömän paljon. Toisinaan taas tunsin olevani prinsessa, salainen aarre, josta ei kerrota muille. Tämä jälkimmäinen tunne oli melko hallitseva, itseinhoa tunsin melko harvoin. Kaikista vaikeinta oli silloin, kun olin vielä Sallan ystävä. Tunteet vaihtelivat niin nopeasti, että saatoin ensin nauraa ja minuutti sen jälkeen itkeä hillittömästi. Se lienee Tommin ja minun ratkaiseva ero. Minulla on kuin onkin tunteet ja omatunto, vaikka aluksi luulin, ettei niin ole. Tommilla sitä ei ole. Tai ainakin hän osaa piilottaa sen hyvin niin itseltään kuin muiltakin. Tommi sulkee asiat pois mielestään ja kuvittelee niin, ettei niitä ole olemassa. Minäkin tein niin hetkittäin, mutta sitten ymmärsin, että myöhemmin ne iskeytyvät vain tuplasti kovempaa takaisin, joten on parempi myöntää ne heti.

Nykyään en edes pysty lukemaan kaikkia blogini vanhoja postauksia läpi. En halua. Ne tuovat liikaa muistoja pintaan, yrittävät avata vanhat haavat uudelleen. Haavat eivät ole täysin umpeutuneet vieläkään, enkä usko niiden umpeutuvan vielä pitkään aikaan, mutta ajan kanssa kyllä. En halua muistella niitä hyviä hetkiä, joita minulla ja Tommilla oli. Muistan mielummin kaiken negatiivisen ja ajattelen kaikkia hyviä asioita, joita minulla nyt on, ilman suhdetta Tommin kanssa.

En edes oikeastaan tiedä, mikä oli se hetki, kun suhteemme virallisesti oli ohi. Ensin ajattelin, että minä laitoin sen poikki kertoessani tapailevani Lauria, mutta kyllä kaikki oli loppu jo sitä ennen. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, puhuneet vain harvoin puhelimessa. En sitten tiedä onko sillä edes mitään väliä, mutta olen miettinyt tätäkin usein. Kumpi sen lopulta lopetti? Ehkä on vain parempi, etten tiedä. Ehkä on parempi, ettei mitään varsinaista loppua tullut, vaan kaikki päättyi kuin itsestään.

Miksi sitten päätin yrittää vielä olla Tommin ystävä? Olen miettinyt tätä myös todella paljon ja tullut siihen lopputulokseen, että se johtuu siitä, ettei suhteemme perustunut pelkästään seksille. Meillä oli muutakin, pystyimme tapaamaan ilman seksiä, pitämään hauskaa muutenkin. Tekemään asioita, joita ystävät tekevät. Ymmärsimme toisiamme loistavasti, pystyimme kommunikoimaan ilman sanoja. Se oli loistavaa ja niin ei todellakaan käy jokaisen ihmisen kanssa. Ei, vaikka olisi tuntenut kuinka kauan ja Tommin kanssa se yhteys löytyi heti. Tuntui, kuin olisimme tunteneet aina. En halua luopua sellaisesta liian helposti. Harmi vain, että se ihminen on myös satuttanut minua enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Mutta haluan silti yrittää.

Kaikista eniten minua pelottaa tulevaisuudessa se, että miten Lauri tulee hyväksymään minun ja Tommin ystävyyden. Itse olen sata prosenttisen varma, että minun ja Tommin välillä ei tule olemaan mitään vakavampaa, kuin ystävyys. Mutta miten saan Laurin vakuutetuksi siitä? En pettäisi Lauria, en ikinä. En Tommin, enkä kenenkään muunkaan kanssa. Jos joudun joskus siihen tilanteeseen, että joudun valitsemaan Laurin ja Tommin väliltä, valitsen Laurin. Siitä ei ole mitään epäilystä. Lauria kohtaan tunteeni ovat syvempiä, Lauri on minulle ykkös sijalla. Elättelen toiveita seurustelun suhteen ja näen meillä kaikki mahdollisuudet siihen. Ja jos Tommi on este minun ja Laurin suhteelle, luovun Tommista. Se ei tule olemaan helppoa, mutta olen valmis siihen Laurin takia. Luopui Tommikin minusta Sallan takia, hetkeksi, mutta silti.

Mitä sitten opin tästä kaikesta? Ainakin sen, että minun tulee olla rehellinen kaikille, myös itselleni. En tule enää ikinä tekemään samaa virhettä uudelleen, missään elämän tilanteessa, en ikinä. Minun täytyy miettiä seuraamuksia, pidemmällekkin kuin viikon tai kuukauden päähän. Minun täytyy ajatella asioita kaikkien osapuolien kannalta.

Viimeisimpänä, mutta ehkä jopa tärkeimpänä huomiona, haluan kertoa eräästä tapahtumasta, joka kävi tässä pari päivää sitten. Katsoimme kaverini kanssa kysy seksistä -ohjelmaa (juu, hienot ajanvietteet meillä). Jakso käsitteli bordelleja ja niissä eläviä naisia. Mietimme, että miksi naiset vaikuttavat niin onnellisilta? Miksi he elävät sellaista elämää? Miksi he eivät tavoittele jotain suurempaa? Jotenkin aloin miettiä itseäni, miksi en lähtenyt pois siitä huonosta suhteesta aiemmin? Kyllä, vertasin itseäni huoriin. Totesin, että suhteessa ollessani elin kuin sumussa, silmät kiinni. En osannut katsoa tilannetta ulkopuolisen silmin. En tajunnut olevani onneton. Vasta nyt, päästyäni eroon siitä, näen kaiken selvemmin. Sanoisin kaikille toisille naisille, että lähtekää pois siitä suhteesta, löydätte kyllä jonkun, joka todella haluaa teidät ja vain teidät. Ei se mies oikeasti ole tosissaan, jos haluaa kahta naista samaan aikaan. Mutta tiedän, ettei asia ole niin mustavalkoinen, joten jätän sen sanomatta.