(Se pidempi, pohdiskeleva postaus tulossa luultavasti vasta huomenna, se on vielä sen verran vaiheessa. Nyt vain pikainen tilanne päivitys.)
Tommi soitti. Onko tämä nyt jokin kohtalon vihje siitä, että meidän kuuluu olla ystäviä vai kenties karman kosto kaikesta, mitä olen tehnyt väärin? Vastasin. En oikeastaan edes tiedä miksi. Vastasin kuitenkin. Uteliaisuudesta kai.
"Mä kerroin Sallalle, että haluan olla sun ystävä vielä."
Mitä ihmettä? Mitä minä nyt teen? En tosissani olettanut, että Tommi kertoisi. Olin jo suurimmilta osin hyväksynyt sen faktan, että emme ole ystäviä enää. Ja sopimuksemme oli, että jos Tommi kertoo, suostun olemaan hänen ystävänsä.
"No, mitäs Salla?"
"Löi mua. Mulla on silmä mustana taas."
Haha, arvasin! Säälin kerjäyksen vaihe numero yksi: kerrotaan väkivallasta parisuhteessa.
"Onnee sulle, sä olet valinnut oikeen ihmisen rinnalles."
"Mut voidaanko me olla ystäviä nyt? Enhän mä turhaan ottanut sitä iskua? Mulla ei ole yhtään ystävää enää."
Ja säälin kerjäyksen vaihe numero kaksi bongattu! Vedotaan siihen, että olen ainut mitä hänellä on.
"Ja mieti ketä sä voit siitäkin syyttää! Olisit kuunnellut ystäviäs silloin kun sulla niitä vielä oli. Kaikki käski sun jättää Sallan ja silti sä et tehnyt niin. Palasin vaan aina takasin siihen väkivaltaseen ja huonoon suhteeseen."
"Ei mulla ollut ketään muuta. Kukaan muu ei mua halunnut."
"Mä olisin sut silloin halunnut, mutten halua enää. Mulla menee hyvin Laurin kanssa ja mä en kaipaa sua enää."
Jossain vaiheessa puhuimme myös menneisyydestä. Tommi ihan tosissaan haluaa uskotella itselleen, että olimme vain ystäviä. Ei hän hyväksy sitä faktaa, että hän on pettäjä. Voin vain kuvitella, kuinka monta muuta samanlaista "ystävää" hänellä on!
"Mehän sovittiin, että jos kerron Sallalle, voidaan olla ystäviä vielä..."
"Joo, mut en mä tiedä haluanko mä enää. Sä vaan rikot sun lupaukses uudelleen ja uudelleen ja satutat mua."
"Käykö jos mä haen sut maanantaina? Mä tarjoan sulle sen kahvin, minkä oon ollu jo pitkän aikaa velkaa. Mennään ihan sillee julkisesti, voit kertoa vaikka kaikille jos haluat. Puhutaan asiat selviks ja jos susta sen jälkeen tuntuu, ettet sä halua, niin sit unohdetaan. Mä haluaisin tosissani yrittää vielä olla sun ystävä."
"Sä olet tässä viimeistään kuudelta maanantaina. Mä en vanno, että mä tulen, mutta mä harkitsen. Soita kun oot tulossa."
"Kiitos, Ada. Sä olet tosi ystävä, nähdään maanantaina."
En tiedä menenkö. Nyt ainakin menisimme julkisesti, emmekä salassa, joten siinä ei sinänsä olisi mitään väärää. Epäröin silti. Laurin kanssa menee nyt loistavasti, enkä halua pilata sitä, mutta eihän tämä vaikuta siihen, eihän? En tiedä. En todellakaan tiedä mitä teen...
Tommi on näköjään valmis tekemään uhrauksia ystävyytemme eteen, enkä minäkään haluaisi luopua, mutta Laurin ja minun juttua en riskeeraa, en ikinä. En tiedä mitä teen, en tosiaan.
Mene ihmeessä! Josko tilanne sitten helpottuisi :)
VastaaPoistaKiitos, kyllä minä varmasti menen. Ensin olin jotenkin kauhean epävarma ja odotin tosi negatiivisia kommentteja ja sitä, että kaikki kieltäisivät menemästä, mutta kyllä minusta tuntuu, että jo oman mielenrauhani kannalta on parempi, että menen.
VastaaPoistaEhkä saamme kasvotusten selvitettyä asiat, vihdoin.
Mene ja katso onko musta silmä. Pitäisi olla kellertävä siinä vaiheessa tai sitten jo "kadonnut".
VastaaPoistaSiltä Sallalta sitä tuskin on saanut, mikäli merkkejä näkyy.
Enpä tiedä miten tuo nyt kannattaa avata vanhoja haavoja auki, kun vihdoin on sulla kaikki hyvin etkä ole koko miestä juuri ajatellut. Pää kylmänä ja muista, että kuspää on kuspää ;)
Uskon kyllä, että Tommilla saattaa oikeasti olla musta silmä. Olen pari kertaa kuunnellut puhelimessa, kun Salla riehuu ja tiedän väkivaltaisuutta oikeasti olevan.
VastaaPoistaSitä minäkin pelkään, että vanhat haavat revitään taas auki ja kaikki tuntuu tuplasti pahemmalta taas. Tommia ajattelen kyllä kokoajan ja se tuntuu tosi pahalta, koska välillä Laurin kanssa ollessa Tommi tulee mieleen ja minulle tulee huono omatunto siitä, mutta minkäs sille mahtaa.
Kyllä minä varmasti menen sinne, jos herra nyt ikinä ilmestyy minua hakemaan. Kuspää on kuspää, nimenomaan ;)
Sinuna tarkistaisin Sallalta, onko hänen kanssaan juteltu asiasta. Toiseksi en näe mitään syytä, miksi pitäisit T:hen yhteyttä???
VastaaPoistaSallalle minun on turha mennä puhumaan, hän ei siihen suostu. Tuskin hän edes vastaisi, jos kysyisin, mutta kyllä totuus tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin, jos Tommi ei ole kertonut. Voin soittaa hänelle ihan milloin vain, oli hän kenen seurassa tahansa ja kyllä Salla jossain vaiheessa tajuaa, että kenen kanssa Tommi puhuu.
VastaaPoistaJa haluaisin pitää yhteyttä Tommiin, koska kaikesta huolimatta, hän on minulle todella tärkeä ystävä. Joo, tiedän, että negatiivisia puolia on tosi paljon, mutta usein blogissa ne negatiiviset puolet tulevat esiin ja ne positiiviset jäävät helposti kertomatta. En haluaisi luopua ystävästä, en millään.