Mikään asia ei etene mihinkään. En ole tänään puhunut Laurin kanssa, enkä myöskään Tommin. Ajattelin huomenna soittaa Tommille ja sopia tarkan ajan, moneltako näemme maanantaina. En kyllä vieläkään jaksa uskoa siihen, että hän todella tulee, mutta saa nähdä.
Lauriin taas en ota mitään yhteyttä nyt pariin päivään. Eilen hän ei halunnut nähdä, vaikka pyysin, eikä myöskään sitä aiemmalla kerralla. Olen nyt kysynyt kaksi kertaa, eikä kumpikaan kerta sopinut hänelle, joten kysyköön hän seuraavaksi. Jos mitään ei kuulu, otan yhteyttä varmaankin maanantaina sen jälkeen kun olen nähnyt Tommin.
Laurille tuntuu vieläkin olevan kovin epäselvää se, mitä hän haluaa, joten miettiköön hän nyt sitä rauhassa sillä aikaa kun minä selvitän asioita Tommin kanssa. Koko tilanne Tommin kanssa on melko epäselvä. Näemme vieläkin osittain salassa, Sallalle ei siis ole kerrottu siitä, että olemme jutelleet nyt parina päivänä ja haluan siihen muutoksen. Jos nyt ikinä pääsen sinne kahville, annan selvät säännöt Tommille ja niitä hän joko noudattaa tai ei. Siitä ystävyytemme nyt riippuu. Ja minusta tuntuu, että hän suostuu kaikkeen. Hän on ollut tällä viikolla jotenkin kamalan apea ja pahoillaan kaikesta tapahtuneesta. En sitten tiedä, onko se kaikki vain jokin uusi juoni taas, mutta säälimään en häntä ala.
Ärsyttää, kun mikään asia ei muutu mihinkään. Olen aina ollut sellainen ihminen, että haluan kaiken tapahtuvan hetkessä, enkä ole tyytyväinen, jos jokin asia jää kesken ja hoitamatta. Kaikki pienetkin jutut jäävät painamaan mieltäni, jos ne jäävät epäselviksi. Sen takia haluan tähän Tommi juttuunkin selvyyden pian.
Toivon, että Lauri soittaa pian. Minulla on ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti