Mun on pakko jaksaa. Pakko. En voi luovuttaa nyt, en voi vain antaa olla. En voi unohtaa.
Mutta se ei ole niin helppoa. Tommi ja Salla kävelivät käsikkäin minua vastaan äsken kadulla. Kumpikaan ei sanonut mitään, ei edes katsonut minuun päin. Ja Tommin piti olla töissä! Mua sattuu. Ihan oikeasti. Ja kohta sattuu Tommiakin.
"Sä tulet mun kanssa kahville tänään tai Salla saa tietää"
Näin tekstaan Tommille huomenna. Mutta vasta sitten, kun olen varma ettei hän ole Sallan kanssa. Kiristämistä, kyllä vaan. Mutta ei se ole sen enempää väärin kuin tuokaan mitä Tommi minulle tekee. En jaksa enää. Pakko jaksaa. Olen vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti