Olen liian väsynyt. Elämä talloo päälleni. Jättää minut makaamaan maahan, kukaan ei ojenna kättään auttaakseen minut ylös. Minun on jaksettava nousta itse aina vain uudestaan ja uudestaan. Vain jotta voisin tulla tallotuksi taas.
Ystävät lähtevät, yksi kerrallaan. Lopulta ymmärrän, että olen yksin. Kaikki ovat lähteneet, hiipineet hiljaa huomaamatta pois. Aina kaikilla on joku tekosyy, aina on jotain muuta tekemistä, ei aikaa minulle. Ei ikinä. Ei kukaan ikinä pyydä minua mihinkään, minä saan aina olla pyytämässä. Ja silti olen joka paikassa yksin. Kukaan ei tule kanssani. Istun kahvilla yksin. Katson elokuvia yksin. Käyn lenkillä yksin. Teen ruokaa yksin. Ei kukaan ehdi tulla kanssani, ei kukaan halua.
On minulla Tommi, hän soittelee kokoajan, mutta silti emme ikinä näe. Ei hän ehdi, ei hän voi, koska Salla saattaisi nähdä meidät. Meidän täytyy nähdä joku yö, kunhan vain Salla ei ole yötä Tommilla. Ensi yö ei luultavasti käy, tuskin sitä seuraavakaan. Ehkä sitä seuraava. Minä odotan. Aina.
Viime yönä kun en saanut unta, puin päälleni ja lähdin kävelemään. Ilman määränpäätä, ilman kelloa. Kävelin vain, ajattelin ja katselin ympärilleni. Kuuntelin öistä kaupunkia ja ajatuksiani. Kadotin ajan- ja paikantajun. Istuin maassa, ajattelin vain. Kaikki oli jotenkin kuin unta. Ahdistus ottaa minusta hiljalleen vallan, huomaan sen. Liikaa stressiä, liikaa ajatuksia, joista en voi kertoa kenellekkään. En voi luottaa keneenkään.
Ahdistaa taas liikaa. Ei ainoastaan Tommi, vaan kaikki. Tommi on kyllä soitellut ja ollut ihan mukava, ei tämä siitä johdu. Jotenkin vain kaikki iski vasten kasvoja taas.
Väsyttää liikaa, mutta silti en saa unta. Kun olisi edes joku jolle puhua, joku joka oikeasti vastailisi minulle.
Onhan minulla teidät. Kiitos, että olette siellä <3
Koska olen kokenut saman, kerron, että noin siinä juuri käy.
VastaaPoistaKun koko ajan odotat viestiä Tommilta, vilkuilet kännyä, lähdet yht'äkkiä, lopetat puhelun, jne. ystävät saavat tarpeekseen. Sinähän se olet eristäytynyt ensin: odottamaan Tommia ja sanonut kavereille, että ei varmaan tänään ja mä en vielä tiedä, sopiiko mulle, jne.
Olet koko ajan laittanut Tommin ystäväsuhteiden edelle, ja sillä on hintansa.
Minusta se on liian kallis.
Ymmärrän kyllä oletuksesi ja joidenkin ihmisten kohdalla se varmasti pitääkin paikkaansa, mutta voin rehellisesti sanoa, että minun kohdallani asia ei ole noin.
VastaaPoistaEnsinäkin, Tommi ei enää tekstaa minulle kiinnijäämisen pelon takia ollenkaan, joten viestejä en odota. Ja jos olen jossain ystävieni kanssa, en vastaa puheluihin jotka tulevat häneltä. Tasan yhden kerran olen vastannut Tommille ollessani kahvilla ystävieni kanssa ja silloinkin vain siksi, etten ollut kuullut hänestä mitään lähes viikkoon.
Ja mitä tapaamisiin tulee, näemme nykyään vain öisin, joten se ei estä minua tapaamasta ystäviäni. Näin ollen sanoisin, että vika on ennemminkin heissä kuin minussa. Laitan aina ystävät miehen edelle, kaikki eivät niin tee, mutta minä ainakin yritän parhaani.
Mä voisin olla sun ystävä :)
VastaaPoistaOi kiitos ihana <3
VastaaPoistaOlipas piristävä kommentti :)
Tääl ollaan juu :)
VastaaPoista