Toissa päivänä viimeeksi puhuin Tommin kanssa ja silloin hän sanoi olevansa kiireinen seuraavat pari päivää ja lupasi soittaa kun ehtii. Jo silloin ihmettelin, että miksi Tommin auto ei ole ikinä pihassa. Autoa ei näkynyt vielä tänäänkään, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. No, Tommi soitti.
"Milloin me nähdään, mä olen odottanut jo aika kauan"
"Mä lähdin kaupungista jo kaks päivää sitten. Otin lopputilin ja häivyin"
"Siis mitä sä sanoit?"
"Mä lähdin"
"Et oo tosissas? Minne? Miks? Jätit mut yksin tänne! Toi ei oo reilua!"
"Mun oli pakko saada aikaa. En jaksanu töitä enää enkä Sallaa"
"Entäs mä? Mullako ei oo mitään väliä? Sä lupasit, että me nähdään alkuviikosta!"
"Kyllä mä tuun vielä tän viikon puolella takasin kai, sit nähdään. En oo Sallallekkaan mitään ilmottanu vielä. Näin susta unta äsken niin oli pakko soittaa"
"Mä näin susta unta viime yönä. Ja näin muuten Sallan tänään, olin ihan varma et se käy päälle."
"Ei se sun päälles käy. Mä lupaan sen. Mut mun täytyy nyt mennä, mä soitan sulle kun oon tullu takas, oot mun mielessä kokoajan, oonhan mäkin sun?"
"Oot oot. Ja katokkin et soitat."
En tiedä enää mitä pitäisi ajatella. Pitäisikö olla vihainen vai ei? Eihän Tommi periaatteessa ole velvollinen minulle ilmoittamaan tekemisistään, mutta silti hän soitti. Ja on tässä sekin hyvä puoli, että nyt hän ei ole myöskään Sallan kanssa tekemisissä. Mutta on se silti väärin, lähteä vain sanomatta mitään. No, tiedänpähän ainakin, että turha odottaa yöllistä ajelureissua vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti