Sivut

torstai 2. toukokuuta 2013

Mä en ollu se, joka ei tienny mitä haluu, vaan se, joka jäi yksin kun sä katosit yöhön

Aurinko paistaa ikkunasta sisään ja lämmittää ihanasti. Kesä on tulossa, tiedän. Minusta vain tuntuu, että tämä kesä on erilainen kuin ne kaikki aikaisemmat. En halua, että kesä tulee. En halua edes huomista.

Tiedän, että kaikki voi muuttua milloin vain. Ja pelkään, että kaikki muuttuu huonompaan suuntaan. Pelkään, että jäämme kiinni tai että Tommi ei halua enää olla edes ystävä minulle. En halua kohdata sitä. Haluan pysähtyä tähän hetkeen, elää mahdollisimman kauan tätä elämää ja tätä todellisuutta. 

Olen niin hyvin onnistunut maalaamaan maailmani vaaleanpunaiseksi ja luomaan siitä täydellisen. Toki se mielikuva välillä rakoilee; punaiset ruusut onkin oikeasti värjätty verellä. Mutta suurimman osan ajasta näen kaiken hyvänä. En näe ongelmia, en hyväksy niitä. Uskon kaikki valheet joita minulle kerrotaan, vain suojellakseni itseäni totuudelta, joka satuttaa.

Tiedän, että joskus joudun ottamaan vastaan kaikki ne puukon iskut ja näkemään sen totuuden, mutta en vielä. En halua. Roikun kiinni tässä elämässä niin kauan, kuin se vain on mahdollista. Piilotan totuuden ja annan kaiken anteeksi Tommille, vain jotta minuun ei sattuisi. 

Näin ei pitäisi toimia, mutta toimin silti. Ihan vain itseni takia. Kyllä minä tiedän, että kaikkein järkevintä olisi kai kertoa Sallalle ja jättää Tommi lopullisesti. Mutta en pysty. En halua. Sydämeni käskee toimimaan näin kun nyt toimin ja sydämen ääni on paljon vahvempi kuin järjen ääni.

Tämä oli vain tälläinen pohdinta, kirjoitin mitä tulee mieleen. Ahdistus varmasti paistaa läpi tekstistäni, niin oli osittain tarkoituskin. Minua nimittäin todella ahdistaa taas. Kyllä tämä tästä, kunhan vain ajattelen jotain muuta. Huomatkaa myös aiemmin kirjoittamani postaus alapuolella!

4 kommenttia:

  1. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta tosi, tosi, tosi harvoin miehet valitsee sen ihanan, heitä ymmärtävän, rakastavan naisen sen naisen sijaan, joka kyykyttää ja vittuilee ja...niin, pitää puolensa.

    En toisaalta mä itsekään, naisena, varmaankaan valitsisi sitä miestä, joka surkeena vaan odottaa, että mä tekisin jotain.

    Olen pahoillani, etten osaa sun ahdistusta lievittää. Osaan vain sanoa, koko omalla elämänkokemuksellani, että jos mies ei kunnioita sua, jutussa ei oikeasti ole mitään. Ja kunnioittamaan miestä ei saa millään muulla tavalla kuin osoittamalla, että ainakin itse kunnioittaa itseään ja perkele, vaatii sitä muiltakin.

    Ja tämä on se juttu, jolla Salla vetää aina pidemmän korren.

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut saman. Aina ne kusipäät voittaa. Niin kävi tälläkin kertaa.

    VastaaPoista
  3. Enpä voi täysin välttyä siltäkään ajatukselta, etteikö neiti Ada Amalia olisi varsinainen kusipää itsekin. Ihan neiti Kesäheinältä ei vaikuta itsekään.

    VastaaPoista
  4. Tiedän, olen tehnyt virheitä ja vääriä valintoja elämässäni. Todella vääriä valintoja. Voit minut vaikka kusipääksi luokitella jos haluat, en ole ikinä väittänytkään olevani täydellinen. En ole, enkä halua olla.

    VastaaPoista