Taas minuun iski epäilys. Teenkö minä sittenkin väärin? Olisiko minun kannattanut kuunnella järkeä eikä sydäntä? Satuttaa itseäni nyt, eikä mahdollisesti myöhemmin?
Taisin antaa Tommille taas uuden mahdollisuuden olla ystäväni. En missään vaiheessa sanonut sitä hänelle, enkä itsellenikään, mutta aina vain vastaan hänen puheluihinsa. Ja niitä tosiaan tulee usein. Hän soitti illalla ja toivotti hyvää yötä, aamulla hyvää huomenta ja aina kun vain ehtii. Meillä on ihan hauskaa taas, vitsailemme ja olemme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta aina kun Salla tulee puheeksi, vittuilen ihan reilusti ja mökötän. Tommi yrittää heti lepytellä. Hän tosiaan haluaa pitää minut tyytyväisenä nyt.
En vain tiedä kauan tämä jatkuu. Milloin ajaudumme taas samaan tilanteeseen kuin torstaina? Milloin jäämme taas kiinni? Sitä en kestäisi enää. Olin perjantaina niin rikki, etten jaksaisi sitä enää uudelleen.
Itsellänikin oli "suhde" jätkän kanssa ja nuoltiin yms räpellettiin ja luulin siitä tulevan jotain. Lopulta selvisi jätkän vaan "pitäneen hauskaa" kanssani ja ajatteli minun tehneen samoin ilman mitään tunteita. Nykyään kuitenkin ollaan toisillemme melkein parhaita kavereita ja puhutaan toisillemme mistä vaan, melkeinpä eniten jopa omista suhde huolistamme muiden ihmisten kanssa ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunut.
VastaaPoistaYstävyyttä ei vaan voi mielestäni sivuuttaa jos oikee ihminen osuu kohdalle, kliseesti sanottuna mielestäni kohtalo puuttunut peliin jos semmoiseen uskoo.
Se on vaan Sallan oma murhe jos ei voi antaa teidän olla Tommin kanssa väleissä. Semmoset ihmiset pitää vaan jättää omaan arvoonsa yksinään ongelmansa kanssa, se ei pitäis teijän perseitä jäädä hirveesti kutkuttelemaan. Päätös on nyt vaan Tommin käsissä-
Mielestäni voisit vaan olla Tommin kanssa kaveri ja jutella, ei Salla saa päättää kenellekään että kenen kanssa toinen saa puhua ja olla ja kenen kanssa ei. Toiveitahan voi aina esittää...
Juuri tälläisten kommenttien takia perustin tämän blogin. Kiitos paljon sinulle :)
VastaaPoistaMinulla ja Tommilla taisi käydä juuri niin, että totesimme, ettei meistä tule ikinä paria, tai lähinnä Tommi sen ensin totesi, mutta kyllä minäkin hyväksyn nyt sen, että niin se vain on. Ja myös minusta tuntuu, että kohtalo on puuttunut peliin ja että näin on tarkoitettu. Vaikka en pahemmin uskokkaa mihinkään yliluonnolliseen, niin minulla vain on niin vahva tunne, että minun ja Tommin kuuluu olla ystäviä.
Ja vaikka välillä omatunto soimaakin minua tästä, niin loppujen lopuksi kuitenkin ajattelen, että ei tämä ole väärin, sillä tällä hetkellä olemme vain puhtaasti ystäviä, eikä siinä ole mitään väärää. Sallan pitäisi pystyä se hyväksymään, mutta jostain syystä hän ei pysty ja se taas ei ole minun ongelmani.
Kiitos paljon kommentistasi, nyt minusta tuntuu taas siltä, että olen tehnyt oikean valinnan :)